Kyytipalvelut

Olen bongannut seuraavia kyytipalveluita, alla linkkejä.

IKEA-bussi: ilmainen IKEA-bussi kulkee Kiasman edestä sekä Espoon että Vantaan IKEAan. Itäkeskuksen bussiterminaalista IKEA-bussi vie Vantaan Ikeaan. Tätä en ole koskaan voinut hyödyntää, koska asumme Myyrmäen suuralueella, josta kulkee linja 565 Espoon IKEAan noin 30 minuutissa. Pysäkki sijaitsee IKEAn vieressä Espoontiellä lyhyen kävelymatkan päässä.

Me hoidetaan Ikea-ostokset tilaamalla tuotteet netistä kotiinkuljetuksella. Pienienkään huonekalujen pahvipakkauksissa ei ole kantokahvoja, joten niiden raahaaminen julkisilla ei oikein onnistu.

Muumibussi: Turun satamasta ja keskustan hotelleista menee aamulla pari muumibussivuoroa Muumimaailmaan. Kesäkausi 2018 alkaa 9.6.

Yhteydet satamiin: Viking Linen sivuilta löydät tietoa yhteyksistä satamiin Suomessa ja kohteessa. Tukholmassa satamasta lähtee laivabussi.

Viking Linen ilmaisbussi satama–Original Sokos Hotel Viru klo 13.20 ja 13.45
HUOM! Viru-hotellilta ei ole paluukuljetusta satamaan.
Taksi: Käytän taksia talvisaikaan viikottain kiireen ja mukavuudenhalun vuoksi. Whim-sovelluksella enintään 5km matka maksaa kuukausipaketin yhteydessä 10 e ja se maksetaan puhelimella ennen matkan alkua. Muita sovelluksia on Valopilkku, Taksi Helsinki ja Lähitaksi, joissa matka tilataan sovelluksella ja maksetaan kuljettajalle mittarin mukaan.

Kelataksi: Jos tarvitset välttämättä taksia lääkärimatkalle, tilaa se maakuntasi taksikeskuksesta. Tällöin tilattu matka maksaa enintään omavastuun verran eli 25e per suunta vuonna 2018. Taksissa näytetään Kela-kortti kuljettajalle. Jos taksia ei ole tilattu edellä mainitusta numerosta, on omavastuu 50 e per suunta ja koko matkan joutuu maksamaan ensin itse. Kelakorvauksen saa vasta jälkikäteen hakemalla Kelasta. Tallenna numero kännykkään yllättävien tilanteiden varalle.

Asumista ilman autoa

Nykyinen asuntomme Vantaalla valittiin siitä näkökulmasta, että päivittäinen arki sujuisi jouhevasti ilman autoa. Ennen asuntokauppojen tekemistä selvitin aika tarkkaan, miten päästään näppärästi julkisilla töihin ja missä on harrastusmahdollisuudet, koulut ja edulliset kaupat. Silloin lapsi oli vielä päiväkoti-ikäinen ja pimeät aamut alkoivat lapsen viemisellä tarhaan. Asunnon valintaa vaikutti toki moni muukin asia, mutta sijainti erityisesti, koska en osaa ajaa autoa, vaikka kortti on.

Kokemukseni on, että autottomalla pikkulapsiperheellä päiväkodin ja työpaikan välinen matka voi julkisilla kestää enintään 40 minuuttia. Yksinhuoltajalla mielellään 30 minuuttia per suunta, koska muussa tapauksessa lapsi viedään päivähoitoon aamu seitsemältä ja haetaan ilta kuudelta tai sitten ostetaan se auto. Vantaalla yksinhuoltajaperheitä on 23 prosenttia perheistä, mikä tekee 5800 perhettä, joten huomio on tärkeä.

Autottomassa arjessa kaupan sijainti vaikuttaa bussipysäkin valintaan. Meillä marketti on vain 500 metrin päässä ja siellä käyn yleensä kotimatkalla töiden jälkeen useamman kerran viikossa. Kauppakeskukseen on kilometri ja matka kuljetaan kävellen tai pyörällä. Talvella laiskuuden iskiessä mennään bussilla.

Päiväkotivuosina näytimme välillä koomisilta, kun lastenrattaiden tavarakorissa oli 5 kg ostoksia (mm. maitotölkit) ja rattaiden työntöaisalle solmittuna 2 kassia. Selässä saattoi olla vielä reppu.

Se hyvä tässä nykyisessä asumisessa Myyrmäen suur-alueella on, että harrastusmahdollisuudet ovat laajat, ja ne sijaitsevat muutaman kilometrin säteellä. Ennen lapsen kouluikää kuljimme bussilla sunnuntaisin uimakouluun Martinlaaksoon 4 km matkan ja siihen meni pysäkille kävelyineen 20 minuuttia. Myyrmäessä on toki omakin uimahalli. Viikonloppuisin saatoimmemme käydä parin kilometrin päässä yleisöluistelussa Myyrmäen jäähallissa.

Kun on kuukausiseutulippu, saa noin 100 eurolla matkustaa HSL-alueella mielin määrin. Pelkkä parkkipaikka työpäivän ajaksi olisi kaupungissa 120 e kuukaudessa, joten on tämä kukkarossa tuntuva ratkaisu. Toisaalta kun ei ole autolainaa, tuli otettua suurempi asuntolaina.

Blogin esittely

Olen joukkoliikenteen suurkuluttaja, autoton vantaalainen. Blogissa käsittelen autotonta elämäntapaa ja sitä liippaavia aiheita pyöräilijän työsuhdepuurosta Berliinin joukkoliikenteeseen. Ajankohtaista ovat uudet joukkoliikenteen mobiilisovellukset, matkaketjut sekä autoton matkailu. Blogia on julkaistu vuodesta 2015, mutta nyt se siirtyi uuteen osoitteeseen.

Kotiseudullani Myyrmäen suuralueella kaikki tarvittava on puolentoista kilometrin säteellä, joten autoa en ole koskaan omistanut. Matkustajaliikenteelle 1.7.2015 avautunut Kehärata eli PIP-juna on päivittäisessä käytössä työmatkojen sekä vapaa-ajan yhteydessä.

Kehäradalla oli meidän perheelle aika suuri merkitys, koska lapsuudenkotini purettiin sen tieltä. Talo oli söötti, puinen omakotitalo, joka piharakennuksineen edusti vantaalaista perinnemaisemaa peltolakeuden keskellä. Sähkölangalla nakutteli kivitasku. Kesäiltana pihapiirissä pyörivät lepakot. Ojassa oli aikaa sitten piisami. Pellon laitaa kiersivät hirvet, ja viimein kettu asettui kehäradan työmaalle seuraamaan kanipaisteja. Parasta oli vanha punainen pihasauna, jonka seinät tihkuivat pihkaa, ja sivuseinällä oli ikkuna peltomaisemiin. Erityisesti talvipakkasilla oli hauskaa mennä kylpytakissa pihan poikki löylyihin.

Lentomelu alueella oli voimakasta ja pakkolunastusta odotettiin vuosikymmeniä, joten tarina on pitkä. Uteliaisuuttani kävin kehäradan valmistuttua P-junalla katsomassa, miltä tutut maisemat nyt näyttävät ja onko pihakoivuja vielä tallella. Muutama oli.

Kaikesta huolimatta on tarpeellista päästä lentokentältä junalla Helsinkiin, Myyrmäestä Tikkurilaan tai vaikka Hiekkaharjuun. Viimeinen kerta M-junassa ei ollut haikea.

Kehäradan työmaa 2010