Julkisilla Wienissä

Hotellimme sijaitsi Wiedenissä Karlskirchen tuntumassa. Otimme Wienin lentokentältä bussin VAL2 ja jäimme päätepysäkillä Schwedenplatz/Mortzinplatzilla pois. Bussi ei matkalla pysähdy muualla. Se maksaa 8 euroa ja kuljettaja myy lippuja. Lapset on puoleen hintaan. Bussin läheltä jatkettiin matkaa ratikalla numero 1 hotellille. Ratikassa on kuulutukset ja näyttötaulut, joten oikeassa kohtaa osattiin jäädä pois.

Oli maa mikä hyvänsä, ei sen joukkoliikennesysteemiä selitetä ihan tuokiossa. Itävallan Wienissä joukkoliikenteen vuoroväli on tiheä ja ruuhka-aikaan 3 minuuttia. Kaupungissa on paljon yksisuuntaisia katuja ja oikeastaan melko vähän autoliikennettä, mikä tekee siitä toisaalta viihtyisän. Lipputyyppejä ja myyntipisteitä on monenlaisia sekä ikärajoja. Nyt kerron, miten me toimittiin.

Menopäivä oli sunnuntai, joten joukkoliikenteen viikkolippua, joka alkaa maanantaina, ei kannattanut ostaa heti lentokentältä. Itseasiassa siellä ei vihreällä tiskillä edes myyty niitä. Ostin tiskiltä siis meille 24h liput sunnuntai-maanantaille sekä liput lentokenttäbussiin, koska se ei sisälly 24h lippuun.

Maanantaina 24h lippu oli vielä leimaushetkestä laskettuna voimassa ja suuntasimme Donau Zentrum -ostoskeskukseen. Sinne pääsee yksinkertaisesti metrolla U1. Wienissä metro on kapeampi kuin Suomessa ja hyvin usein täynnä kellonajasta riippumatta. Ostoskeskukseen mentäessä tulee jäädä pois Kagran nimisellä asemalla. Raput alas ihmismassan perässä ja ulos oikealle, niin kauppakeskuksen julkisivu on näkyvillä. Siellä on yli 200 kauppaa ja lapsille korkea kierreliukumäki, jossa on henkilökuntaa valvomassa. Ostin kengät ja game storesta 3 play station3 -peliä 10 eurolla. 

Oli tuuria, että Kagranin metroasemalla palveli tiskillä kaksi viehättävää rouvaa, jotka myivät meille päiväliput loppulomaksi. Niitä ei tarvinut leimata, vaan liput olivat voimassa ostohetkestä.

Wienin-matkaa varten latasin reittioppaaksi sovelluksen VOR AnachB, mutta google mapsillä pärjäsikin vallan mainiosti. Wienin lentokentän tax-free tarjousten tutkimiseksi latasin Vienna Airport sovelluksen.

Tekniikan museoon menimme metrolla U4. Se oli mahtava paikka! Esillä oli vanhoja autoja ja vaikka mitä eri aihepiireittäin. Takaisin hotellille uskalsimme ottaa ruuhka-aikaan bussin 57A. Seuraavan pysäkin nimi näkyy valotaulussa bussin etuosassa, jotta osaa jäädä oikealla pysäkillä pois. Lisäksi jos pitää kännykän sijainnin päällä, näkee google mapsistä realiaikaisesti sijaintinsa kartalla. Bussi ovat uudentuntuisia ja siistejä.

Näin me liikuimme sujuvasti Wienin joukkoliikenteessä kuten paikalliset.

Palaute haastaa kehittämään

Tämä on sellainen "mahdollista vain Suomessa tarina". Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka osallistuvat mielellään viranomaisten ja toimijoiden nettikyselyihin. Käyn silloin tällöin vilkuilemassa, onko HSL:llä, Liikennevirastolla tai Vantaan kaupungilla jotakin kyselyä käynnissä ja vastaan niihin ajatuksella ja koen ideoinnin ja kansalaisvaikuttamisen tärkeänä tapana vaikuttaa arjen toimivuuteen.

Annan myös harvakseltaan rakentavaa, toimintaa kehittävää palautetta sujuvoittaakseni joukkoliikennettä. En ole krooninen valittaja, joka tukkisi kaupungin palautelaatikon ja kuormittaisi viranomaisresursseja, mutta muutamia (alle 5) ideoita ja aloitteita olen tehnyt palautekanavien kautta.

Uusin palautteeni Helsingin kaupungille koski puutteellisia pyöräpysäköintimahdollisuuksia. Kirjoitin, että Kappatiellä Hämeenlinnan väylän varressa on pyöriä ilman asiallista pysäköintimahdollisuutta. Laitoin liitteeksi tässä blogissa olevan valokuvan.

Tässä ei käynytkään niin, että palaute olisi johtanut esimerkiksi sen selvittämiseen, että pyöräilyn ja bussin yhdistämistä varten hankittaisiin alueelle pyöräteline, vaan vastattiin, että "Laki kieltää vain moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköinnin maastossa". Siis täh?!

Valittavatko suomalaiset niin ahkerasti laittomuuksista, että kun pyydät metsäpysäköinnin tilalle nykyaikaisempaa ja sujuvampaa ratkaisua (haloo runkolukittava pyöräteline), niin vastaus on, että "maastopysäköinti ei ole laitonta".

Toki vastasin tähän, että tarkoitin jotain AIVAN muuta ja tähdensin että mitä. Katsotaan, miten tarina etenee.

Yleisesti ottaen tutkimustieto tukee näkemystä, jonka mukaan yksittäisen kansalaisen aloite yleensä kuolee kohdatessaan viranomaisen hierarkkiset ja byrokraattiset rakenteet. Siksi odotukset eivät ole kovinkaan suuret. Jos alueelle joskus ilmestyy pyörien liityntäpysäköinti, ei se todennäköisesti johdu tekemästäni aloitteesta vaan viranomaisen itsensä tuottamasta pyöräpysäköinnin tarveselvityksestä. Pienet ja euromäärältään vähäiset ideat ehkä menevät läpi, mutta sen jälkeen meneekin jo vaikeaksi. Kansalaisaloitteiden toimeenpanokyky on olematon.

Kyytisovellus Kyyti aloittaa

Kimppataksisovellus Kyyti aloittaa toimintansa huomenna 21.9. Helsingissä. Latasin sen uteliaana jo, jotta pääsin tutkimaan, miltä se oikein näyttää.

Hämmästyn simppeliä ja käyttäjää ohjaavaa toiminnallisuutta. Näyttää siltä, että tätä tehdessä on opittu paljon, ja että sovellusta voisi käyttää, vaikka ei olisi sellaisia ennen käyttänyt.

Onko muuten olemassa suomalaisia, jotka eivät olisi koskaan käyttäneet mobiilisovelluksia?

Mötön johtama liiketoiminta on hyvällä tavalla tunnettua siitä, että yrityksessä on selkiyttävä yhteinen näkemys siitä, missä aiotaan olla markkinoilla hyviä ja mihin suuntaan toimintaa halutaan kehittää. Se selvästi triplaa onnistumisen mahdollisuudet.

Myyrmäki - joukkoliikenteen paratiisi

Vantaalla on monia asuinalueita, joissa voi asua autottomasti. Oma suosikkini on Myyrmäki, jonka asuntokunnista 45 % on autottomia. Siellä on lähijuna- ja bussiasema, josta pääsee nopeasti moneen suuntaan vaikka Kehärataa pitkin. Asemalla on hyvät pyörätelineet liityntäpysäköintiin.

Myyrmäki on keskeisessä roolissa Joukkoliikennekaupunki Vantaa 2025+ työssä. Myyrmäen asemaa seudullisena keskuksena vahvistetaan. Vantaa on muuttumassa yksityisautoilun pääkaupungista joukkoliikennekaupungiksi, ja mm. kaupunginjohtaja Ritva Viljanen on luvannut kaupunkipyörät koko Vantaalle.

HSL vyöhykeuudistus laskee voimaan tullessaan Helsinkiin matkaavien myyrmäkeläisten seutulippua yli 40e/kk. Varsin tuntuva muutos.

Suur-Myyrmäen alueella palvelut ja huvit ovat saavutettavissa joukkoliikenteellä, pyörällä tai kävellen. Vetokannaksen uimaranta, koulut, päiväkodit, uima- ja jäähallit, kaupat, tori, urheilukentät, yksityiset ja julkiset terveyspalvelut, kirjasto, elokuvateatteri, taidemuseo ja ravintola ovat lähellä. Yhteiskäyttöautoja tarjoaa City Car Club, Shareit Blox Car tai Go Now.

Myyrmäen uudistunut asema on tunnettu katutaiteestaan. Tänään joku nuori poika soitteli asemalla taitavasti pianoa.

Myyrmäki - joukkoliikenteen paratiisi

Myyrmäen isosisko Kaivoksela sopii myös autottomille. Sen ydin on kohta avajaisiaan viettävä Teboil, jonka terassille paistaa aurinko pitkin päivää ja ympärillä on kiinnostavia ihmisiä.

Kaivokselalaisilla on Myyrmäen palveluiden lisäksi käytettävissään Hämeenlinnan väylän bussiyhteydet Helsinkiin, Klaukkalaan ja Hyvinkäälle sekä kaukoliikenne pohjoiseen. Kaivokselan Vetotien pikavuoropysäkiltä (Hämeenlinnan väylällä) menee bussit Tampereelle, Nokialle, Vaasaan, Parkanoon, Kangasalaan, Ähtäriin, Kokkolaan ja Ikaalisiin. Lippu Tampereelle on halvimmillaan 4,90 e matkahuollon verkkosivuilla tai sovelluksella eli lähes ilmainen.

Mutta kehitettävääkin löytyy. Vetotien pohjoiseenpäin suuntaavien linjojen pysäkki hämeenlinnan väylällä on huonossa kunnossa.

Joskus pihdin, voisiko Myyrmäen ja Kuninkaantammen kasvu johtaa siihen, että muutama kaukolinjan bussivuoro lähtisi Myyrmäestä Tampereelle ruuhkaisen Kampin sijaan? Bussi on yleensä 10 min myöhässä, koska Kampissa on ruuhkaa.

Tutkijat kertovat meille, että autottomuus on yleistä niissä kotitalouksissa, joiden asunto sijaitsee alle puolen kilometrin etäisyydellä kaupasta. Alle puolen kilometrin päässä kaupasta asuu pääkaupunkiseudulla noin 70 prosenttia kotitalouksista. Vantaalla autottomia on 34 % asuntokunnista (2012) ja määrä tulee kasvamaan, sillä kaupungin kasvua (2000 asukasta vuodessa) kohdistetaan joukkoliikennealueille ja joukkoliikennevyöhykkeitä laajennetaan uusille alueille.

Ja minne Myyrmäestä siis pääsee? I tai P juna vie lentoasemalle, Helsinkiin tai Tikkurilaan. Runkolinja 560 vie Kuninkaantammen, Malmin ja Vuosaaren kautta Rastilaan. Linja 39 vie Kamppiin ja 555 Leppävaaran kautta Keilaniemeen. Espoon Ikeaan ja Espoon keskukseen vie linja 565. Muut yhteydet ja linjat löytyvät HSL reittioppaasta.

Autottomuus ei laihduta

Hesarin toimittaja haastatteli muinoin Haagan Shellin bensatolpalla muutamaa kansalaista liittyen tiemaksuihin. Helsinkiläisrouva arvioi, että hän ajaisi vähemmän henkilöautolla, jos sen käyttö olisi nykyistä kalliimpaa. "Oma auto tekee helposti hirveän laiskaksi. Olisin varmasti kymmenen kiloa laihempi, jos en käyttäisi henkilöautoa. Autolla ajamisen takia esimerkiksi työmatkoihin liittyvä hyötyliikunta on jäänyt minulta pois."

Rouvalla on tärkeä pointti. Autottomana nautin aamuisin raitista ilmaa kävellessäni metsän poikki juna-asemalle tai edes bussipysäkille. Kävelyä tulee työmatkoilla vähintään 3 km päivässä, mutta laiha en ole. Ylipainoa on ainakin 15 kiloa. Vaikea arvioida, paljonko lihoisin, jos alkaisin kulkea kaikki mahdolliset matkat autolla. Selkä alkaisi todennäköisesti vihotella. Elimistö ja lihakseni ovat kyllä tottuneet kävelyyn ja jaksan kävellä pitkiä matkoja, mutta liikakilot tulevat ruoasta. Pitäisi syödä vähemmän, karsia kaikenlaista potaskaa pois lautaselta ja suojella itseään sipseiltä.

Kannustan silti Hesarin haastattelemaa Alankoa luopumaan autosta tai jättämään sen nykyistä useammin ruutuun. Kävelyllä on useita hyviä, joskin ympäripyöreitä kansanterveydellisiä vaikutuksia. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto pysyy kävelyllä hyvänä, koska kaikenlainen läskin ja lihasten liikuttelu kuluttaa kaloreita, lisää aineenvaihduntaa ja hapenottokykyä. Toki jos vetää röökiä samalla, ei ehkä saa samaa vaikutusta kuin savuttomalla töpsyttelyllä. Meidän reitin varrella on kaksi jyrkkää ylämäkeä, joten vaatii edes jonkinlaista kuntoa päästä ne ylös.

Entäs pyöräily? Tanskalaistutkimuksen mukaan jos tarkastellaan pelkästään liikkumisesta yhteiskunnalle koituvia kustannuksia, maksaa autoilu yhteiskunnalle 0,15 e/km kun taas pyöräily tuottaa 0,16 e säästöä jokaista liikuttua kilometriä kohden. Helsingissä on laskettu, että jokainen pyöräilyyn sijoitettu euro voisi tuoda kaupungille kahdeksankertaiset taloudelliset hyödyt. Pääosa hyödyistä koituu juuri arkiliikunnan tuomista säästöistä terveydenhoitokuluissa.

Arkiliikunnan hyödystä jää paitsi, jos kulkee autolla aina lyhyetkin matkat. Me mennään kaupaan yleensä kävellen tai pyörällä. Talvella ruokaa on tullut tilattua netistä ja sohva-aika lisääntynyt, joten ei hyvä. Toisaalta netistä on helpompi ostaa terveellisemää ruokaa kuin perinteisestä kaupasta, koska salaattiainekset ovat yleensä tarjouksessa. Verkkokaupan kassalla voi tehdä ratsian ja kliksuttaa limut ja mehut pois sen sijaan, että vaivautuisi viemään niitä takaisin hyllyyn kaupan toiseen päähän.

Jos työmatkan kulkee omalla autolla, voi ajallisesti tulla vähemmän istumista ennen työpäivää verrattuna bussiin, joka kiertää ja kaartaa ja on siten hitaampi. Kumoutuuko siis kävelyn hyvä vaikutus, jos sen jälkeen istuu pitkään bussissa? Omalla kohdalla juna on hieman nopeampi kuin auto (testasin kerran), joten työmatkoilla istumisen lisäksi tulee kävelyä juna-asemalle.

Jo vähäisen itsenäisen kävelyn on todettu auttavan ikäihmisiä säilyttämään toimintakykynsä paremmin. Kumpi on sitten muna ja kumpi kana: vanhus kävelee, koska on terve vai vanhus kävelee, koska kävely on pitänyt hänet terveenä? Tutkimuksen mukaan aktiiviset koulumatkat (kävely, pyöräily) lapsena voivat vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin myöhemmin elämässä. Arkiliikuntaan on hyvä tottua lapsena, jotta aikuisena ei tarvitse suunnitella elämäntapamuutosta.

Autottomuus ei siis takaa hoikkaa ruumiinrakennetta, mutta lihottaa niin omaa kuin yhteiskunnan kukkaroa.

Käytössä Whim-sovellus

Jossakin vaiheessa hoksasin, että autottomuuden ei tarvitse tarkoittaa kärvistelyä. Sellainen meininki tulee, jos kotimatka harrastuksista kotiin kestää kahdella bussilla tunnin. Vaikka olen luonteeltani selviytyjä, kokeilen mielelläni uusia, elämää helpottavia juttuja.


Latasin Whim-sovelluksen käyttöön tammikuussa. Whim urban paketissa seutulippu on 99e/kk ja taksit max. 5km maksaa aina 10e. Tästä seurasi, että taksiin meni talvipakkasilla... noh aika paljon euroja. 20 km matkalla hinnassa säästi 3-5 euroa mittarihintaan verrattuna. Parhaimmillaan noin 5 km matkalla olemme säästäneet noin 11 e, koska on ollut pääsiäinen ja sunnuntai-ilta.


Taksi maksetaan sovelluksella ennen matkaa sinne tallennetuilla maksukorttitiedoilla. Monille taksikuljettajista sovellus on tuttu, mutta muutaman kanssa ollaan luettu ohjeita yhdessä, jotta kuitti on saatu tulostettua. Kuskeilla on monesti joku, jonka saavat puhelimella kiinni saadakseen neuvoa.


Whim palvelee arkea hyvin. Kun puhutaan liikkumisen tulevaisuudesta, puhutaan Whimistä. Miinusta saa asiakaspalvelu, joka kroonisesti pyytää virhetilanteessa poistamaan sovelluksen puhelimesta ja lataamaan sen uudelleen tai tyhjentämään välimuistin. Se turhauttaa, koska se ei ratkaise ongelmaa. En tiedä, onko muilla sama kokemus. Itse sutaudun työssäni asiakaspalautteeseen hyvin arvokkaana tietona ja muistan aina kiittää asiakkaita siitä. Yhdessähän näitä asioita kehitetään, en minä kiusallani valita.


Olen siitä onnellisessa asemassa, että maksan kuukausittain pelkkää joukkoliikennettä. Ystäväni työpaikka on ydinkeskustassa, jonne ei kannata lähteä autolla, mutta autosta ei ole luovuttu, koska lähisukulaisen luo on päästävä 100km päähän. Jotkut maksavat siis sekä joukkoliikenteestä (myös hänellä on Whim), että omasta autosta, koska vuokra-auton olisi oltava varsin lähellä kotiovea, jotta se päihittäisi parkkiruudun ajokin.


Pohdin, milloin taksiala hiffaa, että autottomat haluavat päästä myös pidempiä matkoja taksilla paikasta toiseen. Kiinteä hinta ja jaettu taksi kaupungista kaupunkiin voisi saada oman käyttäjäkuntansa.

Autottoman lapset harrastaa

Meillä lapsen harrastukset eivät olleet riittävä syy hankkia autoa. Uimahalliin ja judoon pääsee bussilla, pyörällä tai kävellen, joskus pulkalla tai potkulaudalla. Pieni tykkäsi kävellä 5-vuotiaana pari kilsaa treeneihin.

Kun on autoton, ei lapsen harrastukseksi välttämättä valikoidu se laji, jossa on suurimmat treenikassit ja harjoituksia ympäri pk-seutua. Tosin ei välttämättä valikoituisi autollisenakaan. Meidän lapsella on juuri hänen näköisensä harrastukset.

Treenit alkavat ja loppuvat koulujen jumppasaleissa yleensä tasalta tai puolelta. On tylsää, jos bussikin lähtee tasalta tai puolelta siten, että siihen ei ehdi ja saa odotella seuraavaa puolisen tuntia. Tuttua? 

Telinevoimisteluun me kuljettiin Myyrmäen aseman kautta Askistoon bussilla 25 min ja reitti 13 km. Autolla sama olisi 9 kilometriä ja 14 minuuttia. Joillain alueilla kaipaisi A- ja B-vuoroja, joista A kulkisi kiertäen kaikki lenkit (kuten nyt kuvassa) ja B suorempaa ja nopeampaa reittiä. B-vuorot olisivat kilpailukykyisiä autoon nähden ja A-vuorot takaisivat alueiden saavutettavuuden. Askistossa on silmämääräisesti arvioituna paljon kahden auton kotitalouksia. Illalla olimme usein ainoat matkustajat linjalla.

Harrastin aikoinaan lajia, jossa treenejä oli ympäri pääkaupunkiseudun halleja. Kaikkiin muihin halleihin pääsi julkisilla, mutta Klaukkalaan oli vanhempien kuljetusrinki. Ottaen huomioon tuhansien liikkuvien ja harrastavien lasten lukumäärän, voisi olla kätevää saada pieniä kutsubusseja (tai takseja) tällaista tarkoitusta varten. Toki on myös niitä vanhempia, joita ei keljuta herätä lauantaiaamuna seiskalta kuskaamaan lasta harkkoihin, onhan? Porukassa oli myös muutama autottoman perheen lapsi, jotka kulkivat kyydissä siinä sivussa. Yhden äiti oli kuollut jo kauan sitten syöpään ja isä oli autoton yksinhuoltaja, joka kustansi lapselleen hienoa harrastusta 2 000 - 3 000 euroa vuodessa ulkomaankisojen llukumäärästä ja sponsorituista riippuen. Nykyään helsinkiläisistä enemmistö on autottomia, joten se ei ole mitenkään ihmeellistö. Meidän faijalla meni lasten harrastusten lisäksi sievoinen summa tupakkaan. Tarpeeksi, kun painostettiin, loppui sauhuttelu lähes kymmeneksi vuodeksi.

Kuljin tokaluokkalaisesta lähtien yksin pitkän matkan julkisilla koulusta harrastuksiin. Matkalla pysäkiltä hallille poikkesin välillä kerrostalon pihalle poimimaan kastanjoita. Lukio valikoituikin sitten osittain sen takia, että sieltä pääsi näppärästi kävellen treeneihin. Toinen syy oli se, että siellä ei ollut pelkkiä tyttöjä, koska en ollut luonteeltani tyttölaumaeläin. Joskus faija ja punainen mitsubisi hakivat hallilta kotiin, jolloin jäi enemmän aikaa tehdä läksyjä. Aikamoiset kilometrimäärät faija vuosien mittaan meitä sisaruksia kuskasi harrastuksien vuoksi ympäri koulujen liikuntasaleja, halleja ja ratsastustalleja.

Kisoja oli ympäri Suomea ja niihin mentiin tilausbussilla. Olin nauhoittanut C-kasetille valmiiksi matkamusiikkia mm. Aikakoneen Keltainen toukokuu.