Palaute haastaa kehittämään

Tämä on sellainen "mahdollista vain Suomessa tarina". Olen nimittäin niitä ihmisiä, jotka osallistuvat mielellään viranomaisten ja toimijoiden nettikyselyihin. Käyn silloin tällöin vilkuilemassa, onko HSL:llä, Liikennevirastolla tai Vantaan kaupungilla jotakin kyselyä käynnissä ja vastaan niihin ajatuksella ja koen ideoinnin ja kansalaisvaikuttamisen tärkeänä tapana vaikuttaa arjen toimivuuteen.

Annan myös harvakseltaan rakentavaa, toimintaa kehittävää palautetta sujuvoittaakseni joukkoliikennettä. En ole krooninen valittaja, joka tukkisi kaupungin palautelaatikon ja kuormittaisi viranomaisresursseja, mutta muutamia (alle 5) ideoita ja aloitteita olen tehnyt palautekanavien kautta.

Uusin palautteeni Helsingin kaupungille koski puutteellisia pyöräpysäköintimahdollisuuksia. Kirjoitin, että Kappatiellä Hämeenlinnan väylän varressa on pyöriä ilman asiallista pysäköintimahdollisuutta. Laitoin liitteeksi tässä blogissa olevan valokuvan.

Tässä ei käynytkään niin, että palaute olisi johtanut esimerkiksi sen selvittämiseen, että pyöräilyn ja bussin yhdistämistä varten hankittaisiin alueelle pyöräteline, vaan vastattiin, että "Laki kieltää vain moottorikäyttöisen ajoneuvon pysäköinnin maastossa". Siis täh?!

Valittavatko suomalaiset niin ahkerasti laittomuuksista, että kun pyydät metsäpysäköinnin tilalle nykyaikaisempaa ja sujuvampaa ratkaisua (haloo runkolukittava pyöräteline), niin vastaus on, että "maastopysäköinti ei ole laitonta".

Toki vastasin tähän, että tarkoitin jotain AIVAN muuta ja tähdensin että mitä. Katsotaan, miten tarina etenee.

Yleisesti ottaen tutkimustieto tukee näkemystä, jonka mukaan yksittäisen kansalaisen aloite yleensä kuolee kohdatessaan viranomaisen hierarkkiset ja byrokraattiset rakenteet. Siksi odotukset eivät ole kovinkaan suuret. Jos alueelle joskus ilmestyy pyörien liityntäpysäköinti, ei se todennäköisesti johdu tekemästäni aloitteesta vaan viranomaisen itsensä tuottamasta pyöräpysäköinnin tarveselvityksestä. Pienet ja euromäärältään vähäiset ideat ehkä menevät läpi, mutta sen jälkeen meneekin jo vaikeaksi. Kansalaisaloitteiden toimeenpanokyky on olematon.

Kyytisovellus Kyyti aloittaa

Kimppataksisovellus Kyyti aloittaa toimintansa huomenna 21.9. Helsingissä. Latasin sen uteliaana jo, jotta pääsin tutkimaan, miltä se oikein näyttää.

Hämmästyn simppeliä ja käyttäjää ohjaavaa toiminnallisuutta. Näyttää siltä, että tätä tehdessä on opittu paljon, ja että sovellusta voisi käyttää, vaikka ei olisi sellaisia ennen käyttänyt.

Onko muuten olemassa suomalaisia, jotka eivät olisi koskaan käyttäneet mobiilisovelluksia?

Mötön johtama liiketoiminta on hyvällä tavalla tunnettua siitä, että yrityksessä on selkiyttävä yhteinen näkemys siitä, missä aiotaan olla markkinoilla hyviä ja mihin suuntaan toimintaa halutaan kehittää. Se selvästi triplaa onnistumisen mahdollisuudet.

Myyrmäki - joukkoliikenteen paratiisi

Vantaalla on monia asuinalueita, joissa voi asua autottomasti. Oma suosikkini on Myyrmäki, jonka asuntokunnista 45 % on autottomia. Siellä on lähijuna- ja bussiasema, josta pääsee nopeasti moneen suuntaan vaikka Kehärataa pitkin. Asemalla on hyvät pyörätelineet liityntäpysäköintiin.

Myyrmäki on keskeisessä roolissa Joukkoliikennekaupunki Vantaa 2025+ työssä. Myyrmäen asemaa seudullisena keskuksena vahvistetaan. Vantaa on muuttumassa yksityisautoilun pääkaupungista joukkoliikennekaupungiksi, ja mm. kaupunginjohtaja Ritva Viljanen on luvannut kaupunkipyörät koko Vantaalle.

HSL vyöhykeuudistus laskee voimaan tullessaan Helsinkiin matkaavien myyrmäkeläisten seutulippua yli 40e/kk. Varsin tuntuva muutos.

Suur-Myyrmäen alueella palvelut ja huvit ovat saavutettavissa joukkoliikenteellä, pyörällä tai kävellen. Vetokannaksen uimaranta, koulut, päiväkodit, uima- ja jäähallit, kaupat, tori, urheilukentät, yksityiset ja julkiset terveyspalvelut, kirjasto, elokuvateatteri, taidemuseo ja ravintola ovat lähellä. Yhteiskäyttöautoja tarjoaa City Car Club, Shareit Blox Car tai Go Now.

Myyrmäen uudistunut asema on tunnettu katutaiteestaan. Tänään joku nuori poika soitteli asemalla taitavasti pianoa.

Myyrmäki - joukkoliikenteen paratiisi

Myyrmäen isosisko Kaivoksela sopii myös autottomille. Sen ydin on kohta avajaisiaan viettävä Teboil, jonka terassille paistaa aurinko pitkin päivää ja ympärillä on kiinnostavia ihmisiä.

Kaivokselalaisilla on Myyrmäen palveluiden lisäksi käytettävissään Hämeenlinnan väylän bussiyhteydet Helsinkiin, Klaukkalaan ja Hyvinkäälle sekä kaukoliikenne pohjoiseen. Kaivokselan Vetotien pikavuoropysäkiltä (Hämeenlinnan väylällä) menee bussit Tampereelle, Nokialle, Vaasaan, Parkanoon, Kangasalaan, Ähtäriin, Kokkolaan ja Ikaalisiin. Lippu Tampereelle on halvimmillaan 4,90 e matkahuollon verkkosivuilla tai sovelluksella eli lähes ilmainen.

Mutta kehitettävääkin löytyy. Vetotien pohjoiseenpäin suuntaavien linjojen pysäkki hämeenlinnan väylällä on huonossa kunnossa.

Joskus pihdin, voisiko Myyrmäen ja Kuninkaantammen kasvu johtaa siihen, että muutama kaukolinjan bussivuoro lähtisi Myyrmäestä Tampereelle ruuhkaisen Kampin sijaan? Bussi on yleensä 10 min myöhässä, koska Kampissa on ruuhkaa.

Tutkijat kertovat meille, että autottomuus on yleistä niissä kotitalouksissa, joiden asunto sijaitsee alle puolen kilometrin etäisyydellä kaupasta. Alle puolen kilometrin päässä kaupasta asuu pääkaupunkiseudulla noin 70 prosenttia kotitalouksista. Vantaalla autottomia on 34 % asuntokunnista (2012) ja määrä tulee kasvamaan, sillä kaupungin kasvua (2000 asukasta vuodessa) kohdistetaan joukkoliikennealueille ja joukkoliikennevyöhykkeitä laajennetaan uusille alueille.

Ja minne Myyrmäestä siis pääsee? I tai P juna vie lentoasemalle, Helsinkiin tai Tikkurilaan. Runkolinja 560 vie Kuninkaantammen, Malmin ja Vuosaaren kautta Rastilaan. Linja 39 vie Kamppiin ja 555 Leppävaaran kautta Keilaniemeen. Espoon Ikeaan ja Espoon keskukseen vie linja 565. Muut yhteydet ja linjat löytyvät HSL reittioppaasta.

Autottomuus ei laihduta

Hesarin toimittaja haastatteli muinoin Haagan Shellin bensatolpalla muutamaa kansalaista liittyen tiemaksuihin. Helsinkiläisrouva arvioi, että hän ajaisi vähemmän henkilöautolla, jos sen käyttö olisi nykyistä kalliimpaa. "Oma auto tekee helposti hirveän laiskaksi. Olisin varmasti kymmenen kiloa laihempi, jos en käyttäisi henkilöautoa. Autolla ajamisen takia esimerkiksi työmatkoihin liittyvä hyötyliikunta on jäänyt minulta pois."

Rouvalla on tärkeä pointti. Autottomana nautin aamuisin raitista ilmaa kävellessäni metsän poikki juna-asemalle tai edes bussipysäkille. Kävelyä tulee työmatkoilla vähintään 3 km päivässä, mutta laiha en ole. Ylipainoa on ainakin 15 kiloa. Vaikea arvioida, paljonko lihoisin, jos alkaisin kulkea kaikki mahdolliset matkat autolla. Selkä alkaisi todennäköisesti vihotella. Elimistö ja lihakseni ovat kyllä tottuneet kävelyyn ja jaksan kävellä pitkiä matkoja, mutta liikakilot tulevat ruoasta. Pitäisi syödä vähemmän, karsia kaikenlaista potaskaa pois lautaselta ja suojella itseään sipseiltä.

Kannustan silti Hesarin haastattelemaa Alankoa luopumaan autosta tai jättämään sen nykyistä useammin ruutuun. Kävelyllä on useita hyviä, joskin ympäripyöreitä kansanterveydellisiä vaikutuksia. Hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto pysyy kävelyllä hyvänä, koska kaikenlainen läskin ja lihasten liikuttelu kuluttaa kaloreita, lisää aineenvaihduntaa ja hapenottokykyä. Toki jos vetää röökiä samalla, ei ehkä saa samaa vaikutusta kuin savuttomalla töpsyttelyllä. Meidän reitin varrella on kaksi jyrkkää ylämäkeä, joten vaatii edes jonkinlaista kuntoa päästä ne ylös.

Entäs pyöräily? Tanskalaistutkimuksen mukaan jos tarkastellaan pelkästään liikkumisesta yhteiskunnalle koituvia kustannuksia, maksaa autoilu yhteiskunnalle 0,15 e/km kun taas pyöräily tuottaa 0,16 e säästöä jokaista liikuttua kilometriä kohden. Helsingissä on laskettu, että jokainen pyöräilyyn sijoitettu euro voisi tuoda kaupungille kahdeksankertaiset taloudelliset hyödyt. Pääosa hyödyistä koituu juuri arkiliikunnan tuomista säästöistä terveydenhoitokuluissa.

Arkiliikunnan hyödystä jää paitsi, jos kulkee autolla aina lyhyetkin matkat. Me mennään kaupaan yleensä kävellen tai pyörällä. Talvella ruokaa on tullut tilattua netistä ja sohva-aika lisääntynyt, joten ei hyvä. Toisaalta netistä on helpompi ostaa terveellisemää ruokaa kuin perinteisestä kaupasta, koska salaattiainekset ovat yleensä tarjouksessa. Verkkokaupan kassalla voi tehdä ratsian ja kliksuttaa limut ja mehut pois sen sijaan, että vaivautuisi viemään niitä takaisin hyllyyn kaupan toiseen päähän.

Jos työmatkan kulkee omalla autolla, voi ajallisesti tulla vähemmän istumista ennen työpäivää verrattuna bussiin, joka kiertää ja kaartaa ja on siten hitaampi. Kumoutuuko siis kävelyn hyvä vaikutus, jos sen jälkeen istuu pitkään bussissa? Omalla kohdalla juna on hieman nopeampi kuin auto (testasin kerran), joten työmatkoilla istumisen lisäksi tulee kävelyä juna-asemalle.

Jo vähäisen itsenäisen kävelyn on todettu auttavan ikäihmisiä säilyttämään toimintakykynsä paremmin. Kumpi on sitten muna ja kumpi kana: vanhus kävelee, koska on terve vai vanhus kävelee, koska kävely on pitänyt hänet terveenä? Tutkimuksen mukaan aktiiviset koulumatkat (kävely, pyöräily) lapsena voivat vähentää riskiä sairastua sydän- ja verisuonitauteihin myöhemmin elämässä. Arkiliikuntaan on hyvä tottua lapsena, jotta aikuisena ei tarvitse suunnitella elämäntapamuutosta.

Autottomuus ei siis takaa hoikkaa ruumiinrakennetta, mutta lihottaa niin omaa kuin yhteiskunnan kukkaroa.

Käytössä Whim-sovellus

Jossakin vaiheessa hoksasin, että autottomuuden ei tarvitse tarkoittaa kärvistelyä. Sellainen meininki tulee, jos kotimatka harrastuksista kotiin kestää kahdella bussilla tunnin. Vaikka olen luonteeltani selviytyjä, kokeilen mielelläni uusia, elämää helpottavia juttuja.


Latasin Whim-sovelluksen käyttöön tammikuussa. Whim urban paketissa seutulippu on 99e/kk ja taksit max. 5km maksaa aina 10e. Tästä seurasi, että taksiin meni talvipakkasilla... noh aika paljon euroja. 20 km matkalla hinnassa säästi 3-5 euroa mittarihintaan verrattuna. Parhaimmillaan noin 5 km matkalla olemme säästäneet noin 11 e, koska on ollut pääsiäinen ja sunnuntai-ilta.


Taksi maksetaan sovelluksella ennen matkaa sinne tallennetuilla maksukorttitiedoilla. Monille taksikuljettajista sovellus on tuttu, mutta muutaman kanssa ollaan luettu ohjeita yhdessä, jotta kuitti on saatu tulostettua. Kuskeilla on monesti joku, jonka saavat puhelimella kiinni saadakseen neuvoa.


Whim palvelee arkea hyvin. Kun puhutaan liikkumisen tulevaisuudesta, puhutaan Whimistä. Miinusta saa asiakaspalvelu, joka kroonisesti pyytää virhetilanteessa poistamaan sovelluksen puhelimesta ja lataamaan sen uudelleen tai tyhjentämään välimuistin. Se turhauttaa, koska se ei ratkaise ongelmaa. En tiedä, onko muilla sama kokemus. Itse sutaudun työssäni asiakaspalautteeseen hyvin arvokkaana tietona ja muistan aina kiittää asiakkaita siitä. Yhdessähän näitä asioita kehitetään, en minä kiusallani valita.


Olen siitä onnellisessa asemassa, että maksan kuukausittain pelkkää joukkoliikennettä. Ystäväni työpaikka on ydinkeskustassa, jonne ei kannata lähteä autolla, mutta autosta ei ole luovuttu, koska lähisukulaisen luo on päästävä 100km päähän. Jotkut maksavat siis sekä joukkoliikenteestä (myös hänellä on Whim), että omasta autosta, koska vuokra-auton olisi oltava varsin lähellä kotiovea, jotta se päihittäisi parkkiruudun ajokin.


Pohdin, milloin taksiala hiffaa, että autottomat haluavat päästä myös pidempiä matkoja taksilla paikasta toiseen. Kiinteä hinta ja jaettu taksi kaupungista kaupunkiin voisi saada oman käyttäjäkuntansa.

Autottoman lapset harrastaa

Meillä lapsen harrastukset eivät olleet riittävä syy hankkia autoa. Uimahalliin ja judoon pääsee bussilla, pyörällä tai kävellen, joskus pulkalla tai potkulaudalla. Pieni tykkäsi kävellä 5-vuotiaana pari kilsaa treeneihin.

Kun on autoton, ei lapsen harrastukseksi välttämättä valikoidu se laji, jossa on suurimmat treenikassit ja harjoituksia ympäri pk-seutua. Tosin ei välttämättä valikoituisi autollisenakaan. Meidän lapsella on juuri hänen näköisensä harrastukset.

Treenit alkavat ja loppuvat koulujen jumppasaleissa yleensä tasalta tai puolelta. On tylsää, jos bussikin lähtee tasalta tai puolelta siten, että siihen ei ehdi ja saa odotella seuraavaa puolisen tuntia. Tuttua? 

Telinevoimisteluun me kuljettiin Myyrmäen aseman kautta Askistoon bussilla 25 min ja reitti 13 km. Autolla sama olisi 9 kilometriä ja 14 minuuttia. Joillain alueilla kaipaisi A- ja B-vuoroja, joista A kulkisi kiertäen kaikki lenkit (kuten nyt kuvassa) ja B suorempaa ja nopeampaa reittiä. B-vuorot olisivat kilpailukykyisiä autoon nähden ja A-vuorot takaisivat alueiden saavutettavuuden. Askistossa on silmämääräisesti arvioituna paljon kahden auton kotitalouksia. Illalla olimme usein ainoat matkustajat linjalla.

Harrastin aikoinaan lajia, jossa treenejä oli ympäri pääkaupunkiseudun halleja. Kaikkiin muihin halleihin pääsi julkisilla, mutta Klaukkalaan oli vanhempien kuljetusrinki. Ottaen huomioon tuhansien liikkuvien ja harrastavien lasten lukumäärän, voisi olla kätevää saada pieniä kutsubusseja (tai takseja) tällaista tarkoitusta varten. Toki on myös niitä vanhempia, joita ei keljuta herätä lauantaiaamuna seiskalta kuskaamaan lasta harkkoihin, onhan? Porukassa oli myös muutama autottoman perheen lapsi, jotka kulkivat kyydissä siinä sivussa. Yhden äiti oli kuollut jo kauan sitten syöpään ja isä oli autoton yksinhuoltaja, joka kustansi lapselleen hienoa harrastusta 2 000 - 3 000 euroa vuodessa ulkomaankisojen llukumäärästä ja sponsorituista riippuen. Nykyään helsinkiläisistä enemmistö on autottomia, joten se ei ole mitenkään ihmeellistö. Meidän faijalla meni lasten harrastusten lisäksi sievoinen summa tupakkaan. Tarpeeksi, kun painostettiin, loppui sauhuttelu lähes kymmeneksi vuodeksi.

Kuljin tokaluokkalaisesta lähtien yksin pitkän matkan julkisilla koulusta harrastuksiin. Matkalla pysäkiltä hallille poikkesin välillä kerrostalon pihalle poimimaan kastanjoita. Lukio valikoituikin sitten osittain sen takia, että sieltä pääsi näppärästi kävellen treeneihin. Toinen syy oli se, että siellä ei ollut pelkkiä tyttöjä, koska en ollut luonteeltani tyttölaumaeläin. Joskus faija ja punainen mitsubisi hakivat hallilta kotiin, jolloin jäi enemmän aikaa tehdä läksyjä. Aikamoiset kilometrimäärät faija vuosien mittaan meitä sisaruksia kuskasi harrastuksien vuoksi ympäri koulujen liikuntasaleja, halleja ja ratsastustalleja.

Kisoja oli ympäri Suomea ja niihin mentiin tilausbussilla. Olin nauhoittanut C-kasetille valmiiksi matkamusiikkia mm. Aikakoneen Keltainen toukokuu.

Pyörätelineet

Harvoin bongaa hyvän pyörätelineen. Siis sellaiseen, johon rengas sopii ilman, että vanne vääntyy, ja johon pyörän saa U-lukolla rungosta kiinni rehkimättä. Usean telineen kohdalla huomaa, että pyöriä on pysäköity enemmän telineen viereen kuin itse telineeseen. Analysoikaamme miksi.

Pyöräteline

Rengaskokoja on monenlaisia. Tässä telineessä väli on varsin kapea.

Pyöräteline

Polkupyöräkatos bussipysäkin yhteydessä suojaa pyöriä sateelta. Näitä saisi olla Suomessa enemmän kaukoliikenteen bussipysäkkien eli pikavuoropysäkkien yhteydessä. Läpinäkyvä katos vaatii pesua. Liian korkealla olevaan runkotelineeseen on hankala kiinnittää matalarunkoista naistenpyörää U-lukolla.

Polkupyöräkatos

Telineen tulisi olla sopivan väljä siten, että omansa saa pois kolhimatta muita. Kuvassa kaksikerroksinen pyöräteline Hollanista. Älkää kysykö, miten se toimii. Kyseessä on juna-aseman liityntäpysäköintiä varten järjestetty polkupyöräkatos.

Polkupyörien liityntäpysäköinti

Ajokortti jäi turhaksi

Ajoin kortin noin 15 vuotta sitten. Tilanne oli silloin se, että lukion jälkeen hain jatko-opiskelupaikkaa yliopistosta ja en harmittavasti tullut valituksi, joten jatkoin hommia kesätyöpaikassani välivuoden ajan. Autokoulu mainosti, että ajokortti kannattaa hankkia vuoden pimeimpänä aikana ja mahdollisimman huonolla, liukkaalla kelillä, jotta ei opi pelkäksi kesäautoilijaksi. Siinä voi olla perää, mutta lause osoittautui myös markkinointikikaksi, jolla saadaan oppilaita autokouluun ympäri vuoden. Omalla kohdallani kortin suorittaminen marras-joulukuussa oli virhe (tai yksi niistä, koska virheitä tapahtui tässä yhteydessä useita).

Liikenteen ja auton hahmottamisen opettelu on aloittelijalle valoisassakin hankalaa, joten sitä ei jälkiviisaana kannata säkkipimeydellä hankaloittaa ja pitkittää. Inssissä aina mokasin. Sain kortin kolmannen kerran jälkeen vuoden pimeimpänä päivänä, ja autokoulu vanhempien kukkarosta rutkasti rahaa ylimääräisistä ajotunneista. Kavereille kerroin kahdesta inssistä, mutta totuus oli 3. Turha sitä toisaalta oli salailla, koska ei enemmistö autokoulun oppilaista mitään ratti kädessä syntyneitä luonnonlahjakkuuksia ollut. Ja vaikka oli, saattoi tulla hylätyksi viimeistään siinä vaiheessa, kun käskettiin parkkerata taskuun. Myöhemmin tajusin, että moni luokkakaveri jätti kortin kokonaan ajamatta.

Toinen juttu oli se, että kaukonäkö oli muuttunut alle vuodessa edellisestä lääkärintarkastuksesta pari pykälää huonommaksi eli uudet vahvat silmälasit olisivat helpottaneet ajotutkinnon suorittamista. Olisi nähnyt lukea liikennemerkit hieman kauempaa ja tullut enemmän varmuutta liikkeisiin. Teinin näkö voi muuttua nopeasti ja sen saattaa tajuta vasta, kun lääkärissä aletaan tihrustamaan E-taulua. Niin käy aikuisillekin.

Faijalla oli silloin tosi vanha Ford Fiesta, jossa ei ollut edes ohjaustehostinta. Meillä on 40 vuotta ikäeroa ja 25 senttiä pituuseroa eli faijan reilun 20 vuoden ajokokemus ja pitkät sääret varmasti riittivät millaiseen autoon tahansa, mutta meikäläinen oli tottunut uudehkoihin autokoulun autoihin, joista muutamassa mallissa jalat ylitti kunnolla painamaan kytkintä. Kortin ja uudet silmälasit saatuani ajoin ensimmäisen kerran faijan Fiestalla yksin koulun jumppasalille. Myhäilin, kun muistin laittaa valot ja ottaa käsijarrun pois päältä. Kotiin lähtiessä käänsin parkkipaikalla rattia liikaa ja naarmutin viereisen, uudemman Ford Fiestan kyljen. Sitä sitten maksettiin, ettei faijan täydet bonukset tippuisi.

Mutta eipä meidän perheessä kovin pitkälle mietitty tätä meikäläisen ajokorttiasiaa ennen kuin autokoulun aloitin. Vanhempien mielestä autolla ajaminen on kansalaistaito, mutta enhän minä oikeasti auton tarpeessa ollut, joten taito ruostui välittömästi, jos sitä ehti edes kertyä. Tarkoituksenani oli saada opiskelupaikka Helsingistä ja muuttaa pois kotoa. Ei hiffattu, että bussiysäkki olisi todennäköisästi parin sadan metrin päässä opiskelija-asunnosta ja siitä menisi dösiä solkenaan. Ja niin kävi ja opiskelijan kuukausikortti (tänä päivänä 27,40 e/kk) oli ahkerassa käytössä. Bussipysäkki todella oli parin sadan metrin päässä ja kauppakeskus alle kymmenen minuutin kävelymatkan päässä. Sinne pääsin opiskeluiden ajaksi töihin, joten työmatkat kuljin kävellen tai pyörällä.

Olisi minustakin varmasti hyvä kuski ajan kanssa tullut, mutta perheenperustamisen jälkeenkään ei olla autoa tarvittu. Näin meillä. Hukkaan meni autokoulu ja ajokortti. Panokseni Vuosisadan Liikenneteko -hankkeseen on se, että pysyn visusti poissa auton ratista, käytän liikkuessa näkyviä heijastimia ja pyöräillessä aina kypärää lyhyilläkin matkoilla. Hankkeen pääarvontaan en osallistu, koska siinä voi voittaa Ford Fiestan.

Junalla Hollannissa

Hollannissa on näppärää liikkua junalla. Amsterdamin lentokentällä on lipunmyyntipiste, josta voi ostaa maan sisäisen liikenteen ja kansainvälisen liikenteen lippuja. Lisäksi on lippuautomaatteja. Lentokentän juna-asemalla raiteeksi ilmoitetaan yleensä kaksi vierekkäistä vaihtoehtoa ja raide varmistuu juuri ennen junan saapumista. Asemilla on paljon henkilökuntaa, joilta kysyä neuvoa. Jos on paljon ratatöitä ja poikkeusliikennettä, on asemilla lisäksi henkilöitä infoliivit päällä ohjaamassa. Junien ongelmana on jo pitkään ollut ruuhkautuminen. Maa on pinta-alaltaan pieni ja etäisyydet lyhyet, joten tunnissa ehtii matkustaa jo pitkälle.

Asiakaspalvelussa työskentelevät hollantilaiset osaavat yleisesti ottaen huonosti englantia, mutta olemme tulleet aina lopulta ymmärretyiksi.
Junissa ei ole konduktöörejä. Niissä on erikseen hiljaisia vaunuja, joissa ei saa jutella tai puhua puhelimeen. Lisäksi on vaunuja, joihin voi ottaa lemmikin tai polkupyörän alkaen 3,10e. Matkustusluokkia on kaksi. Ruuhka-aikaan ei kannata suunnata ykkösluokan kautta kakkosluokkaan, koska käytävät ovat tukossa ja läpikulku ei onnistu. Junaliput luetaan kortinlukijalla (alla kuva) ennen matkan alkua. Lukijat ovat kapeita ja huomaamattomia. Niitä on asemarakennuksissa, mutta ei laitureilla.

Ennen reissua latasin älypuhelimeeni kaksi sovellusta: NS Reisplanner Xtran ja NS Internationalin. Mitä eroa niillä on? NS International on kansainvälisen junaliikenteen hollannin- ja englanninkielinen sovellus. Englanninkielinen versio ei tosin sovelluksessa toimi. Reittiopas toimii, mutta moni muu sivu aukeaa hollanniksi. Turistin kaipaamat liikennetiedotteet ja häiriöilmoitukset ovat vain hollanniksi. Reissullamme huomasin, että NS Internationaalin poikkeusinfo ei ollut yhtä ajantasainen kuin Reisplanner Xtran, jossa esimerkiksi kerrottiin, mille raiteelle pitää siirtyä ylimääräisen junanvaihdon vuoksi. Käyttöä ei helpota junan maksuton, mutta auttamattoman hidas Wi-Fi yhteys. Kannattaa siis ladata NS Reisplanner Xtra.

NS International sovelluksella voi ostaa joitakin kansainvälisiä lippuja.

Reisplanner Xtra -sovelluksesta pidän, vaikken osaa kieltä. Se ei ole este, sillä ylempään kenttään syötetään lähtöasema ja alempaan pääteasema. Hakutuloksissa näkee junat, raiteet, hinnat ja kartan sekä tiedot, jos junaa tarvitsee vaihtaa (asema ja raide). Älypuhelimen aikavyöhyke on oltava asetuksista oikein. Pari päivää sitten tuli uusi päivitys, jonka jälkeen myös lippuja voi ostaa sovelluksella. Aiemmin e-lippu oli tulostettava. En ole ihan varma, miten mobiililippu toimii ja miten se maksetaan. Sovellukseen tulee QR-koodi.

Matkan tiedot saa välitettyä sovelluksesta vaikka älypuhelimen kalenteriin. Lisäksi sovellus näyttää "junan kiireisyyden" eli millä todennäköisyydellä juna on aikataulussa. Lisäksi on "junat kartalla" ominaisuus, josta näkee junan reaaliaikaisen sijainnin.

Sovelluksen vasemmasta sivupalkista näkee Station eli asemien tiedot, kuten mitä kauppoja, ruokapaikkoja, kahviloita ja palveluita niissä on auki katseluhetkellä sekä tarjoukset. Palveluita ovat esimerkiksi matkatavarasäilytys, vartioitu pyöränsäilytys, pyöränkorjaus, pyöränvuokraus sekä käteisautomaatti.

Sovelluksella voi myös tilata NS Zonetaxin eli taksin esimerkiksi kodin/hotellin/työpaikan ja juna-aseman väliseen matkaan. Taksin voi tilata vähintään 30 minuuttia ennen kuin taksimatka alkaa eli vaikka junamatkan aikana. NS Zonetaksissa juna-aseman on oltava joko lähtö- tai määränpää. Taksi kulkee aamun ensimmäisen ja illan viimeisen junan tahdissa. Hinnoittelu on yksinkertainen: alle kaksi kilometriä maksaa 6 euroa, 4 kilometriä 9 euroa ja 6 kilometriä 12 e, jonka jälkeen seuraavat 2 kilometriä kustantaa aina 3 euroa. 10 kilometriä on siten 18 euroa. Zonetaksilla voi mennä enintään 30 kilometrin päähän ja se tulee tavallista taksia hieman edullisemmaksi.

Verkkosivustot ovat www.ns.nl ja www.nsinternational.nl

Sovellukseen on yhdistetty myös kaupunkipyörät OV-fiets siten, että sovelluksen kautta näkee, montako pyörää on vapaana valitulla asemalla. Tieto päivittyy vartin välein.

Polkupyörälaukku

Hollannissa näin laajan kirjon erilaisia polkupyörälaukkuja. Harmikseni valikoimaa suomalaisissa kaupoissa tai verkkokaupoissa ei juurikaan ole. Autottomalla on tarve tilavalle laukulle ruokaostoksia varten. Kuvan punakukallinen Basil Bloom laukun löysin hollantilaisesta verkkokaupasta, joka meni tänä kesänä konkurssiin. Sinne mahtuu vaikka kuinka monta maitotölkkiä, nyssäkkää ja pussukkaa. Otan sen aina kauppaan mukaan ostoskorin pohjalle, ettei kukaan vie mennessään.

Polkupyörälaukku Kuva: cyclechic.co.uk

Alla olevan söötin possulaukun tilasin samalla kertaa. Tilavuus on 2 x 13 litraa eli aika sopiva. Citymarketista tai Prismasta näitä ei löydä.

Polkupyörälaukku Kuva: athleteshop.nl

Tämän kuvan otin reissussa matkalla uimarannalle hollantilaisherran mustasta laukusta. Laukuissa on yleensä takana heijastinnauhat.

Polkupyörälaukku

Matkaketjut - muutospuheet odottavat tekoja

Pari vuotta sitten luin matkaketjuista ja aloin odottamaan, että kohta matkustettaisiin erilaisia liikennevälineitä yhdistelemällä vaikka mökille. Kädessäni olisi digitaalisen aikakauden evoluution huipentuma, joka sopisi meidän elämään ilman, että omaa tarvitsisi sovittaa siihen. Silloin ennakoitiin, että pari vuotta voi mennä ennenkuin palvelu on hyppysissä. Jep - pari vuotta on mennyt.

Esimerkiksi VR rakentaa yhteistyökumppaneidensa kanssa koko Suomen kattavaa matkaketjuverkostoa, jossa junamatka yhdistyy muuhun joukkoliikenteeseen.

Askarruttaa, yhdistyykö junamatka todella muuhun joukkoliikenteeseen vai täyttyvätkö asemat seuraavaa bussia odottavista matkustajista? Tällä hetkellä ketjuttaja koittaa yhdistää junan ja kaukoliikenteen bussin huomaten, että kohteeseen 150 km päähän Helsingistä pääsee ainoastaa Turun tai Tampereen kautta, vaihtoaikaa seuraavaan kulkuvälineeseen jää 4 minuuttia, ja seuraava bussi menee vasta tunnin päästä. Mitä hyötyä on klo 17 bussista, jos siihen ei ehdi? 

Paluumatkalla matkaketjuttaja yhdistäisi Väinö Paunua, Koiviston autoa ja Pekolan liikennettä, mutta hiffaa, että aikataulut on tehty huomioiden juuri toiseen suuntaan (yleensä maakuntakeskukseen) päin menevä liikenne. Perille.fi  palvelu auttaa hahmottamaan kaukoliikenteen matkaketjuja ja sen, että kulkuvälineiden vaihtoajat ovat liian pitkiä tai lyhyitä. Pelivaraa pitää olla, koska bussi on herkästi 10 minuuttia myöhässä. Kulkuneuvoissa voisi olla myös sovittuja kytkyjä, jolloin bussi ei lähtisi asemalta ennen kuin toinen auto vaihtomatkustajineen on tullut. Tietoyhteiskunnassa kuljettaja voisi saada infoa, montaako matkustajaa odotetaan vai odotetaanko ketään.

Kehäradan tuolla puolen kaukoliikennettä on turha yrittää ketjuttaa paikallisliikenteeseen, koska sitä ei ole. Netissä voi roikkua tuntikaupalla yhteyksiä etsien, mutta niitä ei vain ole. Viimeisille kilometreille tarvitsee taksin.

Itsekkäästi pohdin, että entä, jos viimeisiä kilometrejä on 50? Onko matkaketju vain kaupunkilaisten palvelu?

Myyrmäki asuinalueena

Asuin Myyrmäessä seitsemän vuotta ennen kuin muutettiin hieman kauemmas sen keskustasta. Asuminen ei voisi olla helpompaa kävelymatkan päässä olevien palveluiden ja monipuolisten harrastusmahdollisuuksien vuoksi. Myyrmäen keskustan alueelle tulee lähivuosina täydennysrakentamista kivijalkaliikkeineen ja terasseineen. Kehitys vaikuttaisi muuttvan Myyrmäen tulevaisuutta kohti virkeää kaupunginosaa.

Uutta Myyrmäkeä, kuva: vantaa.fi

Uutta ja vanhaa. Myyrmäessä luonto on läsnä vehreinä vaahteroina ja julkisivuremontoitujen kerrostalojen ikkunoista näkyy vihreää. Pidän tärkeänä, että pihoilla on kukkapenkkejä ja istutuksia, joita asukkaat voivat hoitaa harrastuksenaan.

Myyrmäen Fidasta löytää käytettyjä huonekaluja, astioita ja vaatteita. Olen aina kokenut, että täällä on rauhallista. Satunnaisina kertoina juna-asemalla olen törmännyt häiriökäyttäytymiseen. Joka viides myyrmäkeläinen on muuten yli 65-vuotias, joten heille on aika paljon tapahtumia, tarjontaa ja kohtaamisareenoita. Monet heistä ovat muuttaneet kauempaa maakunnista. Yhden hengen asuntokuntia on Myyrmäessä suhteellisen paljon. Vuosina 2008 ja 2009 syntyvyys oli tavanomaista suurempaa ja lapsiperheitä on paljon. 16 000 asukkaaseen mahtuu paljon erilaisuutta, mikä näkyy ja kuuluu raitilla. Myyrmäki-liike ja Vantaan kaupunki järjestävät tapahtumia kirpputoreista konsertteihin.


Myyrmäki asuinalueena

Lapsille on Myyrmäessä useita kunnostettuja leikkipuistoja ja talvella luistelukenttiä. Konalan HopLopiin pääsee linjalla 39 osoitteeseen Ajomiehentie 1 sekä pyöräilemällä reilu 3 km. HopLop on lisäksi Viisarissa Petikossa huonekaluliikekeskittymän yhtedessä kehä III varressa. Lasten Taidetalo Toteemissa ja kirjastossa on lastentapahtumia.

Vetotien pikavuoropysäkiltä Hämeenlinnan väylältä menee kaukoliikenteen bussit Tampereelle, Nokialle, Vaasaan, Parkanoon, Kangasalaan, Ähtäriin, Kokkolaan ja Ikaalisiin. Niihin ostat liput matkahuollon sovelluksesta tai verkkosivuilta. Myös kuljettaja myy lippuja.

Vetotien pikavuoropysäkki Vantaa Kaivoksela

Pyöräilen ja kävelen Myyrmäessä mielelläni, koska etäisyydet ovat aika lyhyet ja alikulkutunneleilla voi välttää risteykset.

Myyrmäen alueella on koulut, päiväkodit, uima- ja jäähallit, kaupat, tori, urheilukentät, yksityiset ja julkiset terveyspalvelut, kirjasto, elokuvateatteri, taidemuseo ja ravintoloita. Vain teatteri puuttuu. Hotellitoimintoja on suunniteltu radan läheisyyteen. Ammattikorkeakoulu Metropolian laajennus valmistuu lähiaikoina.

Jäähallissa on syksystä kevääseen viikonloppuisin tarjolla maksuton yleisöluistelu, josta löytyy lisätietoja Myyrmäen urheilupuiston sivuilta. Ulkopeliin tenniskentät löytyvät Myyrmäen uimahallin takaa sekä Kaivokselan koulun lähettyviltä.

Lämpiminä päivinä suunnataan Vetokankaan uimarannalle.

Vetokannas uimaranta Vantaa

Myyrmäki on luokituksessa neljän tähden joukkoliikennealuetta, mikä tarkoittaa henkilöauton kanssa kilpailukykyistä palvelutasoa. Autoton elämäntapa on luokituksen mukaan mahdollista 3-5 tähden alueilla. Bussilinjasto on Vantaalla uudistunut 2015 ja junarataa jatkettu Tikkurilaan asti. Kaupunkipyörät tulevat lähivuosina. Myyrmäki on joukkoliikenteen paratiisi ja sen asuntokunnista 46 % (vuonna 2010) on autottomia.

Lähde: HSL

Käynnissä olevan uudis- ja täydennysrakentamisen aikana on aseman viereen Myyrinpuhoksen tilalle suunniteltu uutta rakentamista, ja muutos käynnistyy syksyn arkkitehtuurikutsukilpailulla. Eipä tuota Myyrinpuhosta taida nuorella sukupolvella jäädä ikävä. Sen tilalle sopisi parkkipaikaton talo, jonka asukkailla olisi käytössä taloyhtiön yhteiskäyttöauto.

Myyrinpuhos

Myyrmäki on tunnettu katutaiteestaan, jota on erityisesti asemalla ja alikulkutunneleissa.

Myyrmäen asema