perjantai 30. maaliskuuta 2018

Blogin esittely



Olen joukkoliikenteen suurkuluttaja, autoton vantaalainen. Blogissa käsittelen autotonta elämäntapaa ja sitä liippaavia aiheita pyöräilijän työsuhdepuurosta Berliinin joukkoliikenteeseen. Ajankohtaista ovat uudet joukkoliikenteen mobiilisovellukset, matkaketjut sekä autoton matkailu. Blogia on julkaistu vuodesta 2015, mutta nyt se siirtyi uuteen osoitteeseen.

Kotiseudullani Myyrmäen suuralueella kaikki tarvittava on puolentoista kilometrin säteellä, joten autoa en ole koskaan omistanut. Matkustajaliikenteelle 1.7.2015 avautunut Kehärata eli PIP-juna on päivittäisessä käytössä työmatkojen sekä vapaa-ajan yhteydessä.

Kehäradalla oli meidän perheelle aika suuri merkitys, koska lapsuudenkotini purettiin sen tieltä. Talo oli söötti, puinen omakotitalo, joka piharakennuksineen edusti vantaalaista perinnemaisemaa peltolakeuden keskellä. Sähkölangalla nakutteli kivitasku. Kesäiltana pihapiirissä pyörivät lepakot. Ojassa oli aikaa sitten piisami. Pellon laitaa kiersivät hirvet, ja viimein kettu asettui kehäradan työmaalle seuraamaan kanipaisteja. Parasta oli vanha punainen pihasauna, jonka seinät tihkuivat pihkaa, ja sivuseinällä oli ikkuna peltomaisemiin. Erityisesti talvipakkasilla oli hauskaa mennä kylpytakissa pihan poikki löylyihin.

Lentomelu alueella oli voimakasta ja pakkolunastusta odotettiin vuosikymmeniä, joten tarina on pitkä. Uteliaisuuttani kävin kehäradan valmistuttua P-junalla katsomassa, miltä tutut maisemat nyt näyttävät ja onko pihakoivuja vielä tallella. Muutama oli.

Kaikesta huolimatta on tarpeellista päästä lentokentältä junalla Helsinkiin, Myyrmäestä Tikkurilaan tai vaikka Hiekkaharjuun. Viimeinen kerta M-junassa ei ollut haikea.

Kehäradan työmaa 2010


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti